Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

RSS

 Lisää Markku Laitisen tuotantoa
23.10.2015 13:38

Koska tälle palstalle ei mahdu enempää blogikirjoituksia, kuin mitä nyt on nähtävillä ja jokainen uusi blogikirjoitus poistaa yhden aikaisemman, eli vanhimman blogin palstalta, linkitän tähän sivuja joissa voi tutustua enemmän blogikirjoituksiini ja niihin taidesivustoihin joissa esittelen maalausvideoitani ja taidettani enemmänkin.

Tässä ensin blogikirjoituksiini linkki.

http://markkalaitinen.blogspot.fi/?view=flipcard

http://ukkram09.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Jälkimmäiseen tuohon Uuden suomen Blogiini en enää kirjoita, mutta Bloggerin blogini on aktiivinen ja kirjoitan sinne aina kun kiireiltäni kerkeän ja hyvän juttuaiheen keksin. Uuden suomen blogissani toisella sivulla olevaa blogikirjoitusta -Ihottumat ja kortisonivoiteiden teho- on jaettu ennätysmäärä Facebookin kautta, yli 51000 kertaa.

Maalaus ja taidevideoitani löytyy seuraavien linkkien takaa.

https://www.youtube.com/user/MarkkuLaitinen/videos

https://www.youtube.com/user/ukkram09/videos

Seuraavien sivujen kautta voi tilata teosteni kuvilla varustettuja eri kokoisia printtejä joko kehystettyinä tai ilman, postikortteja, t-paitoja, tyynyjä ja muita vastaavia kuvillani varustettuja oheistuotteita.

http://markkalaitinen.deviantart.com/gallery/

http://www.redbubble.com/people/ukkram09/portfolio/recent

http://www.redbubble.com/people/ukkram09/works/2006885-wanna-play

http://www.artistrising.com/shop/search/N/0/Ntk/all/Ntt/markku+laitinen/Num/1/

Googlesta minut löytää hakusanoilla.

Markku Laitinen

Markka Laitinen

MarkkaLaitinen

Ukkram09

Tässä vähän kommentteja ja kritiikkiä joita olen saanut teoksistani eri taidesivuilla.

http://aukea.net/nayta.php?teos=2568

http://aukea.net/nayta.php?teos=16941

http://aukea.net/nayta.php?teos=5414

http://www.harhakuva.org/view/118920

http://www.harhakuva.org/view/121290

http://www.harhakuva.org/view/120137

Näitä minun joitakin teoksiani, on siis yli viiden vuoden ajan väitetty väärennöksiksi, jokaisella suomalaisella nettitaidepalstalla, joilla olen niitä julkaissut. Kymmenet taiteilijat ovat epäilleet kuvia tietokoneella tehdyiksi, on väitetty ettei sellaisia teoksia kuin minä olen maalannut, kukaan pysty käsin maalaamaan. Aukealle jouduin laittamaan jopa yksityiskohtakuvan teoksestani -Kansallisteatteri Helsinki-, ylläpidon pyynnöstä, koska epäilyt teosteni laadusta olivat niin kovia. Samoin myös Harhakuvassa saman teoksen kohdalla, ylläpito pyysi vastaavaa, mutta linkitin heille Aukean kuvan.

Sitten kuten huomaatte vieraskirjani kohdalla, olen joutunut häiriköinnin kohteeksi. Tätä häiriköintiä tehdään eräällä anonyymilla taidepalstalla nyt yhdeksättä vuotta ja häirikkö on sama kuin näidenkin sivujen yhteydessä. Poistin blogikirjoituksissani olevan kommentointimahdollisuuden tämän häiriköinnin takia ja laitoin vieraskirjaankin ennakkotarkastuksen, ennen viestien julkaisemista, näin pääsen hiukan helpommalla. Tämä häiriköinti alkoi 2007 huhti-toukokuun vaihteessa, kun eräs rovaniemeläinen harrastelijataiteilija -jonka nimeä en tässä viitsi mainita, hänen julkisuuden kipeytensä takia- alkoi syyttelemään minua jo edesmenneellä Toukokuun taidepalstalla, etten maalaisi teoksiani itse. Pyysin häntä tulemaan tarkastamaan teosteni aitouden, mutta sen sijaan hän alkoikin tekemään vastaavia syytteitään useammallakin taidepalstalla.

Tämä sama kaveri on tämänkin blogin ja vieraskirjan häiriköinnin takana, kuten sen anonyymin taidepalstan häiriköinnin. Samoin tämä kateellinen harrastelijataiteilija on täyttänyt omien kotisivujensa vieraskirjankin, viesteillä joissa mainitaan minun nimeni ja yrittää näin ratsastaa julkisuuteen minun nimelläni. Nämä viestit hän on tehnyt itse omalla salanimellään omaan vieraskirjaansa, yrittäen antaa näin kuvan, että joku toinen olisi kirjoittanut viestit hänen vieraskirjaansa. Tällaisista vastaavista tempuista olen joutunut hänen puoleltaan kärsimään nyt yhdeksättä vuotta.

Olen toki alusta lähtien tehnyt viranomaisille hänestä kaikki mahdolliset ilmoitukset, mutta tässä maassa kateellinen ja katkera häirikkö voi kiusata kateutensa kohdetta näköjään kuinka kauan tahansa. Eli jos törmäätte yhden rovaniemeläisen harrastelijataiteilijan sivuille ja vieraskirjaan, ja ihmettelette siellä minusta tehtyjä vääriä ja valheellisia väitteitä, niin kaveri hakee julkisuutta minun kauttani, koska ressukka ei saa muuten julkisuutta itselleen!

Toki tämä Rovaniemeläinen harrastelijataiteilija ei ole ainoa kiusanhenki jonka kateudesta olen taiteilijanurani aikana joutunut kärsimään, vaan myös useat maamme virallisen taidekentän toimijat ovat tehneet samaa jo yli kymmenen vuoden ajan.


( Päivitetty: 14.03.2016 01:03 )

Linkki



 Kuvataiteilijan materiaalien muuttuminen
28.09.2015 18:43

Julkaistu 18.10.2012 Uuden Suomen Vapaavuorossa.

Kuvataiteen kohdalla muutokset taiteen arvottamisen suhteen, ovat muuttuneet kokolailla viimeisen sadan vuoden aikana. Myös kuvataiteilijan materiaalit ovat laajentuneet ja nykyään tehdään taidetta materiaaleilla joita ei sata vuotta sitten ollut olemassakaan.

Mutta on myös materiaaleja joita on ollut olemassa jo siitä lähtien kun taidetta on alettu tekemään. Ulosteet ja muutkin eritteet ovat olleet olemassa jo ihmiskunnan alkuajoista lähtien, mutta vasta viimeisten vuosikymmenien aikana nämä on tuotu taiteilijan materiaaleiksi. Sata vuotta sitten ei tällaisilla materiaaleilla tehtyjä taideteoksia olisi pidetty edes taiteena, vaan jonkinlaisena hulluutena.

Nykyään pissa- ja kakkaleikit, kuten sperma ja verikin kuuluvat olennaisena osana nykytaiteen genreen, kynnenaluslika, silmärähmä, otsahiki, korvavaikut, nenänami ja napanöyhtä ovat varmaan vielä ainoita käyttämättömiä "eritteitä" nykytaiteen teossa. Näitä käyttämällä taiteilija voisi ponnistaa arvoon arvaamattomaan nykytaiteen kriitikon silmissä, koska kyseessähän ovat aivan uudet materiaalit taiteen tekemiseen.

Mielenkiintoinen materiaali olisi myös tupakkamiehen yskökset, kova tupakkamieshän saattaisi sylkeä päivässä parissa nykytaiteen teoksen kuin teoksen.

Myös kyyneleitä voisi kerätä ja pakastaa, ja veistää näistä vaikkapa pieniä patsaita, entä onkohan kukaan leikannut genitaalialueen karvoitusta ja käyttänyt tätä taiteensa tekemiseen? Jos nykytaiteen kriitikot eivät näistä ihastu, voi vaikkapa työntää pensselin perseeseen ja alkaa maalaamaan peilin kautta perinteisesti. Siinä sitä on taiteilijalla työsarkaa ja kriitikoilla ihmettelemistä, ja tietenkin tavalliselle taiteesta ymmärtämättömälle kansalle taas puheenaihetta nykytaiteesta. Onhan meillä luovilla taiteilijoilla ideoita vaikka muille jakaa, joten ei muuta kun töihin ja ihmetyttämään nykytaiteen suuria kriitikoita.

Yksityiselle taiteen kuluttajalle, on tietenkin vaikea saada myytyä omia eritteitään taiteena, vaikka olisi osaamistakin takana. Mutta virastojen kelmeän harmaille seinille pölyttymään ja museoiden tunkkaisiin kellareihin homehtumaan, näitä teoksia mahtuu vielä roppakaupalla ja siksi taiteen julkista tukemista ei saa lopettaa! Koska pitäähän pissa- ja kakkaleikeillä, kuten muidenkin eritteiden leikkijöillä olla julkinen tuki. Eräs mieleeni tuleva julkinen paikka johon eritetaide soveltuisi näinä aikoina mainiosti, on tietenkin eduskuntatalon laajat ja avarat seinät, samalla se kuvaisi erinomaisesti nykyajan politiikkaa ja siellä toimivien arvomaailmaa. Hehän ne päättävät kulttuurin julkisesta rahoittamisestakin.


Linkki



 Väärennettyä taidetta
28.09.2015 18:33

Suomessa on taas kerran paljastunut suuri taideväärennösjuttu, jota KRP tutkii ja arvioiden mukaan tutkimukset kkestävät ensi vuoteen asti. Kyseessä on lähinnä Suomalaisen taiteen väärennöksiä, mutta joukossa on myös Henri Matissen ja Rene Magritten kaltaisten ulkomaalaisten taiteilijoiden teosten väärennöksiä.

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015092820432375_uu.shtml

 

Väärennettyä kuvataidetta on maailmalla liikkeellä paljon, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60% maailmantaiteen mestareiden teoksista on väärennöksiä. Jopa asiantuntijoiden on vaikea erottaa väärennöksiä aidoista maalauksista. Alkuvuonna Ransakalainen taiteen huippuasiantuntija erehtyi pitämään Suomalaisen taiteilijan tekemään teosta Ranskalaisen Fernand Legerin teokseksi. Erikoisen tästä jutusta tekee se, että asiantuntija Irene Hansma on tunnettu juuri Legerin teosten parhaana asiantuntijana.

 

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/ranskassa-taideskandaali-suomalaismiehen-vaarennos-huijasi-huippuasiantuntijan/4758598

 

Saksalaiselle nykytaiteen asiantuntijalle esiteltiin maalattuja teoksia ja häneltä kysyttiin, kenen maalaamia teokset voisivat olla? Asiantuntijan tutkittua teoksia, hän päätyi tulokseen, että kyseessä on tunnetun nykytaiteilijan, Ernst Wilhelm Nayn maalaamat teokset. Tosiasiassa teokset oli maalannut Saksalaisen Hallen eläintarhan naarassimpanssi Banghi.


Joten voidaankin perustellusti esittää kysymys. Mihin näiden taideasiantuntijoiden asiantuntijuus perustuu? Samoin voidaan esittää kysymys koko taiteen kentälle, miten on mahdollista että esimerkiksi katumaalari Bangkokin kadulta, kykenee maalaamaan melkein kenen tahansa kuuluisan taiteilijan teoksesta kopion, ilman että edes asiantuntijat kykenisivät huomaamaan teoksen väärennetyksi? Saatikka että vastaavan pystyy tekemään eläintarhan simpanssi?


Taiteilijana olen sitä mieltä että kuvataide on nostanut liiian helposti pinnalle taiteilijoita, joiden teokset eivät kata muita ansioita kuin helpon väärentämisen ansiot. Taiteen kenttä on aivan kuin hukannut taiteen. Ei edes voisi kuvitellakaan että Michelangelon Daavidin patsas voitaisiin väärentää. Jos joku kykenisi veistämään vastaavan marmoriveistoksen, hänen kannattaisi ehdottomasti tehdä se omalla nimellään, eikä alkaa väärentäjäksi.


Nykytaidemaalauksen standardit, vertailu ja arvostuksen kohteet, on laskettu niin alas että simpanssikin kykenee väärentämään tunnettujen taiteilijoiden teoksia. Vaikka jo pikkulapsetkin omaavat paremmat kädentaidot kuin simpanssi. Taiteilijana vika ei mielestäni ole taiteilijoissa, vaan näissä taiteen asiantuntijoissa, jotka ovat lastentaiteen pinnalle nostaneet.


Myös poliitikot jotka tilaavat omalta lempitaiteilijaltaan esimerkiksi muotokuvia, ilman että taiteilijalla on edes valmiuksia maalata muotokuvia, ovat suuri osasyy standardien alenemiseen. Kyseessä ei olekaan enää osaamisesta tai taiteellisista ansioista, vaan taide on otettu poliittiseksi pelivälineeksi, jolla poliitikkoja syvimmältä nuoleskelevat samanmieliset taiteilijat nostetaan tapetille ja heille annetaan viralliset ansiot.


Tällaisten asiantuntijoiden ja poliittisten toimijoiden toiminta ei edistä, kehitä tai vie taidetta eteenpäin, vaan tekee siitä pilkkaa ja halventaa taidetta. Ansiot tulisi antaa niille tosiosaajille, joita on kuitenkin määrällisesti vähän taiteilijoidenkin joukossa. Eivätkä ne tosiosaajat välttämättä suostu nuolemaan jokaisen poliitikon kengänpohjia.


Itsensä ympäröiminen samanmielisillä ja samalla tavalla ajattelevilla, on matka keskinkertaisuuteen. Siksi tällaiset poliitikot jotka antavat esimerkiksi muotokuvansa maalattavaksi lempitaiteilijoilleen, joilla ei ole valmiuksia muotokuvien tekemiseen, eivät vain halvenna taidetta, vaan tekevät myös tällaisesta poliitikosta keskiskertaisuuden.


http://www.kauppalehti.fi/uutiset/nain-hiot-alykkyyttasi---warren-buffettin-metodilla/EUMA4Fb9?ref=iltalehti:837c&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal&_ga=1.154955512.150838067.1416567639


Samalla tavalla taiteen virallinen kenttä, joka kuten meidän maassamme koostu samanlailla ajattelevista keskinkertaisuuksista, ei kykene koskaan kasvamaan ulos keskinkertaisuudestaan tai ainakaan niin kauan kuin erilailla ajattelua ei sallita.


Linkki



 Taiteen vapaus
29.06.2015 21:08 | Markku Laitinen

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Uuden suomen Vapaavuorossa 29.6.2015.

Tällä hetkellä käydään kovaa keskustelua taiteen vapauden suhteen ja heinäkuussa on asiaan liittyvä keskustelutilaisuus Porissa. Mutta kerronpa omalta osaltani tarinan taiteen ja taiteesta keskustelemisen vapaudesta.

http://artists.fi/ajankohtaista/sts-suomiareena/

Maaliskuussa liityin Helsingin taiteilijaseuran Facebookryhmän jäseneksi ja minut otettiin jäseneksi vaikka minun mielipiteeni eroavatkin virallisen taidekentän näkemyksistä. Esimerkiksi apurahojen ja muun taiteen julkisen tukemisen suhteen. Samoin kuin taidealan Ihmis- ja Perusoikeuksien, Yhdenvertaisuuslain ja Perustuslaillisten oikeuksien suhteen. Koska näiden pitäisi taata ammatillisen järjestäytymisen perusoikeus ja vapaus järjestäytyä myös muiden etujen valvomiseksi. Lait ja sopimukset joita maamme taiteilijajärjestöt eivät noudata.

Jo heti alussa minulla tuli ryhmän taiteilijoiden kanssa ongelmia näiden taidealan Ihmis- ja Perusoikeuksien suhteen. Samoin mielipiteeni apurahoista ja muista taiteen julkisista tuista herätti vastustusta ryhmän jäsenten joukossa. Tämän jälkeen useita Uuden suomen blogikirjoituksiin linkittämiäni viestejä poistettiin, siis vaikka kirjoitukset olivat täysin asianmukaisia ja koskivat taide- ja kulttuurialoja. Kirjoitukset ovat esillä tänäkin päivänä Uuden suomen sivuilla. Samoin myös omia taidealaa koskevia blogejani poistettiin täysin ilman minkäänlaisia perusteita Helsingin taiteilijaseuran Facebookryhmän sivuilta. Tässä eräitä ryhmän sivuilta poistettuja blogeja.

http://sebastiantynkkynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193762-avoin-kirje-krista-kososelle-ja-muillekin-kuplassa-elaville

http://ukkram09.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/191177-taiteilija-apurahoista

http://ukkram09.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/193865-hiukan-taiteilija-apurahoista

Jokainen voi mielessään miettiä kuinka lainvastaisia poistetut blogit ovat, toki ne ovat joidenkin mielipiteiden vastaisia, mutta eivät suinkaan laittomia tai edes sellaisia joita pitäisi poistaa maan virallisen taidealan etujärjestön, Helsingin taiteilijaseuran Facebookryhmän sivuilta. Mutta niinpä vain poistettiin.

Pian tämän jälkeen minua alettiin syytellä häiriköksi palstalla, vaikka kaikki viestini olivat aivan vastaavia kuin edellä esitetyt. Sen jälkeen kun linkitin palstalle YK:n yleiskokouksen vuonna 1948 tekemän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka 12 Artikla kieltää ihmisen tarpeettoman leimaamisen, minut poistettiin ryhmästä. Siis todellakin sen jälkeen kun linkitin seuraavan sopimuksen ryhmälle nähtäväksi, minut poistettiin kesäkuun alussa ryhmästä.

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760006

No reilun viikon päästä ajattelin hakea ryhmän jäsenyyttä salanimellä, esiintyyhän ryhmässä useita taiteilijoita muilla kuin oikeilla nimillään. Joten miksen minäkin voisi esiintyä ryhmässä salanimellä? Ajattelin myös kokeilla miten kauan menee kun huomataan minun esiintyvän salanimellä ryhmässä ja poistetaanko minut ryhmästä. Joten tein blogikirjoituksen Uuden suomen sivuille omalla nimelläni ja Helsingin taiteilijaseuran sivuille aivan vastaavan kirjoituksen salanimellä Saul Sandell.

http://ukkram09.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/197209-elokuva-suuri-performanssi

Uuden suomen sivuilla blogikirjoitukseni herätti suhteellisen paljon keskustelua ja myös Helsingin taiteilijaseuran Facebookryhmän sivuilla sain enemmän suosittelijoita kuin näkemäni yksikään taidealan kirjoitus samoilla sivuilla. Jopa itse Taidemaalariliiton puheenjohtaja oli suositellut kirjoitustani, vaikka muuten juokseekin lähes karkuun minua, ettei vain joutuisi avoimeen ja vapaaseen keskusteluun kanssani taidealan oikeista ongelmista. Tai ainakin juoksi näissä edellisiä vaaleja ennen pidetyissä vaalipaneeleissa.

No eilen huomasin miten minun salanimeni oli bannattu Helsingin taiteilijaseuran Facebookryhmästä pois, olin saavuttanut sen minkä halusinkin. Nyt minua ei kuitenkaan edes syytetty häiriköinneistä perusteettomasti, kuten aikaisemmin omalla nimellä ryhmässä ollessani. Vaan minut bannattiin sieltä pois aivan ilman syytä ja vain siksi koska olen se kuka olen. Tai ei edes siksi, koska eivät ryhmän ylläpitäjät voineet tietää olenko minä salanimen takana, vai voisiko salanimeni Saul Sandell olla joku ystäväni joka lainaa kirjoitustani luvallani.

Tällaista on se oikea avoimuus ja vapaus taiteen alalla. Kovasti siitä puhutaan ja sitä penätään valtiolta, mutta kun sitä vapautta pitäisi taiteilijoiden itsensä noudattaa, niin silloin unohtuvat vaatimukset taiteen vapaudesta. Mutta tietääkö kukaan toista taiteilijaa, joka on potkittu ulos jonkun länsimaiseksi demokratiaksi itseään kutsuvan maan taidealan virallisen etujärjestön Facebookryhmän sivuilta, sen takia, että on linkittänyt YK:n maailmanlaajuisen ihmisoikeusjulistuksen ryhmän sivuille. Uskaltaisin väittää tehneeni historiaa tässä asiassa, vastaavasti tuskin toimitaan edes Pohjois-koreassa.

Mitä tulee muuten Perustuslaissa mainittuhin vapauksiin, niin myös ammatillisen järjestäytymisen oikeus on taattu Perustuslaissa ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Mutta maamme taiteilijajärjestöt ohittavat tämän taiteilijoiden perusoikeuden kokonaan, koska tämä oikeus ei aja heidän intressejään.

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731

13 §

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus

Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.

Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.

Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.


( Päivitetty: 29.06.2015 21:15 )

 - Markku Laitinen | Linkki



 Hiukan taiteilija-apurahoista
03.05.2015 18:30 | Markku Laitinen

Blogikirjoitus on julkaistu Uuden Suomen Vapaavuorossa 22.4.2015.

Törmäsin eräällä taidepalstalla kyseiseen taiteilijaan ja siellä kerrottiin hänen saaneen tälle vuodelle 24 000 € apurahaa.

https://www.google.com/search?q=marjatta+holma&newwindow=1&espv=2&tbm=is...

Törmäsin myös kyseisen taiteilijan teoksista tehtyyn taidearvosteluun, jonka on tehnyt taidekriitikko ja näyttelykuraattori Timo Valjakka. (Ote Taidelehti/HS)

"Näitäkin tarvitaan: maalauksia, jotka eivät esitä mitään ja joiden ainoa aihe on maalaustapahtuma itsessään, paksun tumman maaliaineen levittäminen pitkin kankaan kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan. Vain kapea vaalea marginaali, kappale maalauskangasta, kertoo mitä kaikkea on levitetty ja miten.

Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä maalauksen keskeisestä ja jokaiseen maalaukseen sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että maalaus ei koskaan ole pelkkä kuva. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.

Kysymys on akuutti aikana, jolle on leimallista kaiken läpäisevä virtuaalisuus ja jossa lähes kaiken voi tehdä olematta itse paikalla. Tällaisia maalauksia tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mikä on todellista. Niillä on ruumis niin kuin meilläkin. Ne on koettava paikan päällä.

Marjatta Holma tekee tällaisia maalauksia. Hän levittää temperaa ja öljyväriä itsensä kokoisille kankaille ja uskoo, että ”jokaisessa käden eleessä on olemassa ihmisen ajattelun ja olemisen muoto.”

Lause antaa eleelle ison tehtävän. Holman ruskeanvihreissä maalauksissa eleitä on kuitenkin paljon, reunasta reunaan. Hitaasti, raskain siivin kuin isot linnut niistä rakentuvat maalaukset nousevat pelkän päiväkirjanpidon yläpuolelle ja kurkottavat kohti jotakin tavallista syvemmän ja tiiviimmän todellisuuden olemusta. Se on aika hyvin maalauksilta, jotka eivät esitä muuta kuin itseään."

Näin ollen mietin että jos ajattelisin kirjoittaa kirjan, mutta minulla ei olisi minkäänlaista tarinallista ideaa mielessäni, enkä oikein osaisi oikeinkirjoitustakaan tehdä ymmärrettävää muotoon, mutta minulla olisikin aivan uudenlainen idea. Ajattelin tehdä kirjani vähän kuten nykykuvataiteilijat tekevät kuvalliset taideteoksensa.

Entäpä jos laittaisin satakunta A-4 arkkia kirjoituspaperia lattialle ja sivelisin ne hitaasti kuivuvalla liimalla, ja sen jälkeen pudottaisin irtokirjaimia arkeille? Mitäpä tuumisi kyseinen Timo Valjakka ja minkälaisen mahdollisen arvostelun hän kirjasta tekisi? Voisiko se mahdollisesti mennä näin?

"Näitäkin tarvitaan: kirjoja, jotka eivät kerro mitään ja joiden ainoa aihe on kirjalllisuustapahtuma itsessään, paksujen tummien kirjaimien levittäminen pitkin paperiarkkien kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan. Vain kapea vaalea marginaali, kappale paperia, kertoo mitkä kirjaimet on levitetty ja miten.

Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä kirjan keskeisestä ja jokaiseen kirjaan sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että kirja ei koskaan ole pelkkä luettava tarina. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.

Kysymys on akuutti aikana, jolle on leimallista kaiken läpäisevä virtuaalisuus ja jossa lähes kaiken voi tehdä olematta itse paikalla. Tällaisia kirjoja tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mikä on todellista. Niillä on ruumis niin kuin meilläkin. Ne on koettava paikan päällä.

Kirjailija tekee tällaisia kirjoja. Hän levittää paperiarkit sivelee ne hitaasti kuivuvalla liimalla ja pudottaa irtokirjaimia sattumanvaraisesti niiden päälle ja uskoo, että ”jokaisessa käden eleessä on olemassa ihmisen ajattelun ja olemisen muoto.”

Lause antaa eleelle ison tehtävän. Kirjailijan irtokirjaimilla tehdyssä kirjassa eleitä on kuitenkin paljon, reunasta reunaan. Hitaasti, raskain siivin kuin iso lintu siitä rakentuva kirja nousee pelkän päiväkirjanpidon yläpuolelle ja kurkottaa kohti jotakin tavallista syvemmän ja tiiviimmän todellisuuden olemusta. Se on aika hyvin kirjalta, joka ei kerro mitään ja esitä muuta kuin itseään."

Kuulostaisiko arvostelu hassulta ja olisiko kirjan idea täysin naurettava? Kuvataiteessa ne eivät kuitenkaan ole kumpiakaan, vaan niin teokset kuin arvostelukin on alan ammattilaisen tekemiä! Ja ennenkaikkea voisiko kyseisellä kirjan idealla saada 24 000 € apurahaa, tai voisiko sillä voittaa peräti Finlandia palkinnon?


( Päivitetty: 29.06.2015 21:12 )

 - Markku Laitinen | Linkki


©2017 Taidemaalari markku laitinen - suntuubi.com